Nilkan alueen ensimmäinen ongelma ilmaantui toukokuussa 2014. Ongelma oli varsin vaaraton bursiitti eli limapussin tulehdus kantapään sisäreunalla ( retrocalcaneaarinen bursiitti). Tämä vaiva häiritsi eniten juoksulenkkeilyä, jota harrastin useamman kerran viikossa, erityisesti koirien kanssa. Kantapään sisäreuna oli kosketusarka ja välillä alkulenkistä meni hetki, että kohta tottui rasitukseen. Squashkentällä ensimmäisten viiden minuutin aikana piti odotella, että jalka tottui tossun paineeseen - sen jälkeen pystyi hyvin paukuttamaan kentällä vaikka 1,5h. Jalkaa hoitelin pitkään kylmällä ja voltaren-geelillä.
Joulukuussa 2014 alue alkoi kuitenkin olla niin turvonnut ja kosketusarka, että päätin mennä lääkäriin. Hetken mietin, pitäisikö tämän vaivan kanssa mennä tutulle, hyvälle urheilulääkärille Helsinkiin saakka, joka on minua kilpauran aikana hoitanut. Totesin kuitenkin, että eiköhän tämän vaivan osaa hoitaa kuka tahansa ortopedi. Varasin näin ollen ajan yksityiselle lääkäriasemalle Hyvinkäälle 8.1.2015.
Hoitava lääkäri oli sitä mieltä, että kohtaan laitetaan kortisonia. Aikaisemmat kokemukset kortisonista eivät ole itselläni kovin miellyttävät, joten tarkistin, voiko alue tulla pistoksesta kipeäksi. Olin nimittäin lääkäristä menossa suoraan töihin illaksi klo22 saakka ja viikonloppunakin olisi tiedossa kahden päivän työreissu Jyväskylään. Lääkärin mukaan riskiä kipeytymisestä ei ollut. Pistos laitettiin ja lähdin lääkäriltä töihin.
Kuitenkin illan aikana alkoi koko nilkan alueelle hiipiä kipu, joka voimistui tunti tunnilta ja lopulta klo22 töistä kotiin lähtiessäni en kyennyt astumaan jalalla kuin hyvin varovasti varpaille. Seuraava yö oli jotain aivan järkyttävää! Kipu nilkassa oli lähes infernaalinen. Mikään kipulääke ( edes burana 800mg) ei auttanut ja vaelsin asunnossa tuskaisena päätä välillä sananmukaisesti seinään hakaten! Huusin jo miehelleni, että hakee moottorisahan ja sahaa koko jalan irti - kipu oli tehdä minut hulluksi!
Aamulla yritin tavoittaa kyseistä lääkäriä - tuloksetta. Lopulta soitin lääkäriasemalle ja sanoin, että tarvitsen kepit, sillä jalalla ei voi mitenkään kuvitella kävelevänsä. Hoitanut lääkäri ei koskaan vastannut edes soittopyyntöön, vaikka selitin tilanteen vastaanoton henkilökunnalle ja lääkärikin oli paikalla sinä päivänä. Infernaalinen kipu hellitti onneksi hiljalleen seuraavan päivän aikana ja lopputulos oli, että lähdin Jyväskylään työmatkalle kepeillä ja kinkkasin jalan kanssa sen mitä pystyin. Jokunen asiakas saattaa muistaakin tuon viikonlopun ja seuraavan viikon - olin keppien kanssa myös töissä, kun jalka tuntui niin omituiselta. Hirmuisen kätevää toimintaa, kun työkseen valmentaa agilityä ja opettaa ihmisiä liikkumaan!
Tuon viikonlopun jälkeen kipu jäi kuokkavieraakseni. Kipu oli alkuun jalan ulkosyrjällä niin, etten pystynyt kunnolla kävelemään. Koirien lenkkittämisen hoiti ensimmäiset kolme viikkoa mieheni ja ystävät. Lopulta minänkin, kävellen hitaasti ja erilaisia vaihtoehtoja kokeillen. Potkukelkka oli tuolloin tammikuussa tärkein varuste, että sain koirat lenkitettyä.
Kotihoito-ohjeiksi sain: Kolme viikkoa kaikki rasitus pois + tulehduskipulääke + jumppaohjeet. Jumppaohjeet olivat exentriset harjoitteet, nilkka ei yli 90 asteen kulmassa. Jumpat kuitenkin olivat mahdottomia kovan kivun vuoksi ja tunsin, että akillesjännekin alkoi niistä ärtyä. En näin ollen jatkanut jumppia.
Kun ulkosyrjän kipu alkoi hieman hellittämään, vaikkei
se oikeastaan koskaan hävinnyt kokonaan, päätin kokeilla varovasti agilityä - noin 4 viikkoa
kortisonipistoksesta. Melko kevyessä juoksuliikkeessä tunsin yllättäen jalan
ulkosyrjällä (peroneusjänteiden alue) aivan kuin jokin esine olis pudonnut
jalalleni (raipanisku). Hetken luulin, että taskustani tippui lelu tai jotain
muuta, mutta napsahdus tuli kuitenkin jalasta. Jalan ulkosyrjä tuli tuosta jälleen
kipeämmäksi ja marssin lääkäriin 13.2.2015. Peroneusjänteidenalue
ultrattiin ja todettiin, ettei alueella ole mitään vaurioita. Mutta miksi tämä jalka on tälläinen?! Lääkäri ei osannut tuohon kysymykseen vastata.
Hoitona jälleen lepoa, kaikki rasitus
jalalta pois, sekä viikon burana 800mg kuuri. Jalka olikin niin kipeä, etten kävelemään taaskaan pystynyt.
Uimahalli alkoi tässä vaiheessa olla melkoisen tuttu paikka - ainut liikunta, jota pystyi saliharjoittelun lisäksi harrastamaan. Uintia ja vesijuoksua, niistä on nilkkakipuisen harjoitusohjelmat tehty! En koskaan ole ollut mikään vesipeto, mutta niin sitä vaan mieli sopeutuu ja ehkä myös tyytyy siihen mitä on tarjolla. Maaliskuussa päivitin oheisen kuvan facebookiin tekstillä:
" Lotta uimariksi vol6: onks varusteet
kohdillaan?! Kiitos vaa systerin, uusi hieno hattu
saapui postissa! Tosin varustetestauksen jälkeen todettiin, että hattu ei paras
mun kilpauimaritreeneihin :) Koska vaparikin alkaa
sujumaan pelottavan hyvin, nii tää hattu ei puolla
hyvää liukua "
Vamma nro 1
Kipu ei kuitenkaan jalassa alkanut helpottaa, vaikka vähensin rasitusta kaikesta mahdollisesta. Välillä kipu oli voimakastakin, välillä kevyempää - poistumatta kuitenkaan kokonaan. Jossain vaiheessa kipu alkoi siirtyi jalan ulkosyrjältä akilleksen
puolelle. Yritin kuitenkin käyttää jalkaa, sillä lääkärin mukaan (edelleen se Hyvinkään lääkäri) siellä ei ole
mitään estettä liikkumiselle.
Maaliskuun alussa 2015 tein varovaisesti agilityä,
mutta varovaisuuteni ei riittänyt, sillä ponnistusliikkeessä sain akillekseen
ja pohjelihaksen yläkiinnityspäähän repeämän. Kunnon mustelma valui nilkkaan
alas saakka. Kävin yksityisellä päivystyksessä, jotta varmistuin, ettei repeämä
ole niin paha, että itse jännekin on enemmän vaurioitunut. Diagnoosina akillesjänteen tulehdus ja lihasvamma. Lääkäri kielsi kipulääkkeet, kun niitä oli tähän menessä syöty jo liikaakin. Hoitona jälleen lepo, kylmä, voltaren-geeli ja jumppaohjeet. Jotenkin jo tutun kuuloista - jälleen siis tässä pisteessä. Voi huoh. Tämä oli hetki kun meinasi epätoivo iskeä. Miten ihmeessä olin tähän päätynyt? Kaikki vain yhden kortisonipistoksen takia?
Kaikki kävelyrasitus määrättiin pois, sekä kaikki sellainen liikunta, joka ärsyttää aluetta. Muutamaan viikkoon en edes uinut - alkoi vähän päätä kiristää kunnollisen liikunnan puute. Niin ja sekin, ettei koirien kanssa pääsyt kunnolla lenkille. Ostin itselleni potkupyörän, jotta edes jollain lailla pääsisin liikkumaan. Oli muute melkoisen tehokasta jumppaa oikealle pakaralle, kun potkiminen piti hoitaa vain vasemmalla jalalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti